Kanapata ja Turku

 Hyvin usein tekee mieli tehdä ruokaa, josta on pariksi päiväksi. Ettei aina tarvi huhtoa kauhan varressa.

Niinpä tein kanapataa.

Tässä kuvassa se on menossa uuniin.

Oli kiva, kun sai hakea kasvihuoneesta lehtikaalia, palmukaalia, kikkelichiliä, porkkana oli torilta ostettu.

Kana oli Naapurin maalaiskanaa.Punaisipuli oli omasta maasta. Laitoin vettä liemeksi, kun mielessä pyöri purkki creme frehiä. Se lisätään vasta loppuvaiheessa. 

Niin ja meillä oli sähkökatkojakin muuta tämän session aikana. Joten kypsää oli, kun muhi uunissa tunnin jos toisenkin.

Tätä syödään tänäänkin. Kiva kun on ruoka valmiina.

Nyt on ihan pakko avautua. Me olimme viime viikolla Turussa. Kävimme katsomassa Notre Damen Kellonsoittajaa. 

Se oli hieno esitys. 

Tykkäsin erityisesti dynamiikasta jota nuoret näyttelijät esittivät.

Mutta Turku. Me ollaan tämän reilun 20 vuoden aikana käyty Turussa, kun se on sopivan lähelllä ja siellä on kaikkea. Mutta nyt. Stockallakaan ei ollut enää kahvilaa. Siitähän vasta suru tuli.

Eikä muutenkaan kahviloita juurikaan ollut. Mihin kahvilakulttuuri on mennyt?

Toisena iltana käytiin syömässä Kape Aihisen Roster ravintolassa. Siellä oli hyvä ruoka.

Söin mm. jälkiruokana sellaista missä oli jalopenoa.

Hassun hauska.

Yksi italialainen ravintola jäi vielä nakuttamaan, kun aikataulut eivät sopineet.

Klemmari