tiistai 24. lokakuuta 2023

Aivan pähkinöinä

 Nyt on tämä mummeli aivan pähkinöinä. Haettiin nimittäin uuteen kotiin pöytä ja tuolit. Vitsit, kun on komiat.  Meillä kun ei juurikaan kaupasta osteta, vaan arvostamme vanhaa ja käytettyä. Elämän jälki saa näkyä ja pitääkin näkyä ja näin nähdään myös historian havinaa. Samalla ollaan myös jatkamassa historiaa.


Kiiltävä musta pinta

Ja mitkä koristeleikkaukset

Wau!

Jotain pientä fiksausta näihin tehdään. Sitkun...

Klemmari




Lankkulattia ja tapetointia

 Kyllä tämäkin homma työstä käy. Ensin sai Isäntää "hiillostaa" muutaman viikon, jotta tapetoidaan itse. Tykkään tapetoida, vaikka vähän kärsimätön olenkin. Isäntä onneksi tekee kaiken millilleen. Hyvä tiimi me silti ollaan. Kumpikin tunteen toisensa.

Joka huoneessa oli lankkulanttia, paitsi keittiössä. Mutta kuulimme, että laminaatin alla on myös lankkulattia, joten eikun hihat heilumaan ja laminaatit sai lähteä. Puu on miellyttävä jalan alla. 

Uusi lattia. On siis hiottu ja vahattu 30 vuotta lankkulattia ja nyt se on kuin uusi.
Kestävää kehitystä.

Tapettipöytä esiin

Pullakahvit on aina paikallaan, myös tapetointi vaiheessa.

Eteisen vanha tapetti


ja tässä uusi





Kyllä tästä hyvä tulee.

Klemmari



Villa Haavanlehti

 Kolmen vuoden etsintä on ohi! Tuona aikana ehdimme katsastaa 18 taloa. Lisäksi lukematon määrä käytiin katsomassa ns. ulkoa päin. Lähinnä sijaintia tsekattiin. Jonkinlainen ammattilainen - vai määrätietoinen - tässä tuntee olevansa. Olemme kiertänee Varsinais-Suomen, Satakunnan, Pirkanmaan. 

Mitä me sitten haettiin?  Etsittiin uutta kotia. Eikä mitään ihmeempää, kunhan meille sopivaa. Lähtökohtana oli sijainti jossain meren läheisyydessä. Tilaa olisi kiva olla noin 150 m2. Yhden tason talo. Suhteellisen siisti, ettei hetimmiten mitään ihmeempää tarvitsisi tehdä. Remontointi toki onnistuu, mutta kun sitä on tullut vähän laiskemmaksi näin iän karttuessa. Vai onko se mukavuudenhalua.....

Kunnes ykskaks pelmahti päähäni, että minähän en halua muuttaa kauas pois tästä nykyiseltä paikalta.

Reilu kuukausi sitten tapahtui kummia. Sain puhelinsoiton, jossa minua kysyttiin arvioimaan talon irtaimistoa. Soittaja oli sama mies, joka oli lähes 20 vuotta sitten minulla töissä, yritykseni remonttia tekemässä. Arvostin kovasti silloin jo hänen osaamistaan, työn jälkeä ja mielikuvitusta. Olimme hyvä työpari. Saimme paljon aikaiseksi ja silloisen tilanteeseen sopivaa jälkeä.

Niinpä siinä jutusteltuamme jossain sivulauseessa mainittiin hänen tuleva talonmyynti. Hmm.... kiva, mutta vähän pieni meille. Olihan talossa 85 m2 ja saunatilat päälle. Miksei se meille riitä? Omaa pihaakin vähän vajaa 3000 m2 ja Isännällekin autotalli ja Askarteluhuone. Ja mikä parasta, se on tässä lähellä.

Kauppakirjat on tehty. Muutkin asiaan kuuluvat sopimukset tehty.

Mistä sitten nimi tälle blogille? Helppo nakki. Uuden kodin tontilla kasvaa ainakin miljoona pientä haapaa. Kasvaa toki myös oikein isojakin haapoja. Niiden lehtien havinaa on muuten kiva kuunnella. Mutta pihamaalle haluan muutakin kasvamaan kuin haapoja.

Sinne onkin jo laitettu jotakin kasvamaan. Sisälle kun ei voi vielä tehdä mitään, on onneksi pihamaa.

Pieniä pilperoisia ne nyt vielä ovat,
mutta kunhan ensi kevät tulee, alkaa varsinainen kasvukausi.

Haavanlehtiä - niitä piisaa
Taustalla oleva aita on jo purettu.

Tervetuloa seuraamaan tätä blogia, jonka ääressä häärii 60++  ja  kahden ihanan pojan mummu.

Tässä blogissa seurataan muuttoon liittyviä asioita. Vähän vanhempien ihmisten näkökulmasta katsottuna, mutta vähän hassujen. Sekä mielenkiintoisen ja ehkä rohkeankin sisustuksen toteuttamista. Ruokaa unohtamatta. Siitäkin saattaa välillä vilahtaa kuvia....

Elämä on ihanaa!

Klemmari


Äitienpäivä

 Kevät etenee hurjaa vauhtia, vaikka pakkasöitäkin on ollut. Meillä elämä on ollut yhtä hurlumheitä, kun järjestettiin viime sunnuntaina huu...