Puutarhaa, reissua ja kaalilaatikkoa

 Miten tämä aikaa meneekään niin nopeaan. Kai se on sitä kun vanhaksi tulee. Niinhän usein kuulee sanottavan. Paitsi en myönnä.

Vanha koti on nyt saatu luovutettua kokonaisuudessaan. Isäntä vielä työsti suulia, mutta sekin on nyt siinä. Sen kunniaksi lähdimme Turkuun. Ensimmäinen ilta meni kun söimme hyvin thaimaalaisessa ravintolassa. Olimme niin poikki, että menimme nukkumaan. Seuravana aamuna suuntasimme shoppaileen. Ostimme Isännälle housut. Sitähän piti juhlistaa Wiklundilla bagelilla ja juomalla. Maistuikin tosi hyvältä ostosten lomassa. Sitten menimme syömään Kellariravintolaan, jossa emme (kai) ole aikaisemmin olleetkaan. 

Illaksi suuntasimme Logomoon Severi Pyysaloa kuuntelemaan. 

Asuimme Solo Seurahuoneella. Muuten meni sielläkin hyvin - paitsi aamiainen. Se pieni huone, jossa pöydät ovat vieri vieressä ja kovaääniset ihmiset juttelevat, niin eihän siellä kuule edes omaa ääntään. Ja takamus viistää naapurin pöytää, jos lähdet lisää ruokaa hakemaan. Tästä annoin kyllä palautetta hotellille. Palautteen antaminen on mielestäni tärkeää. Varsinkin, kun sen antaa rakentavasti. Muuten asioihin ei saada parannusta. 

Aamut ovat minulle rauhallisia ja viipyileviä. Syödään kaikessa rauhassa. 

Lokakuun värejä puutarhassa

Jotain pientä on tullut puutarhaankin.

Pari tämmöstä ostin. 

Onkohan tämä kuusama?

Olen jo pitkään miettinyt, mikä tähän päätyyn tulisi, mutta sitten keksin, että joku havu.

Sinikataja, 7 vuotta vanha, siihen tupsahti.

Kuin myös 

Atzalea Adalmina syysasussaan.

Muutama perenna on tullut lisättyä. Kuvataan niitä ensi kesänä, kunhan vähän ensin kasvavat.

Tänään herkuteltiin kaalilaatikolla. 

Puolukkahillon kera se maistuu todella hyvältä.

Oikeaa syysruokaa.

Tein tämän karitsan jauhelihaan.

Aurinkoa syksyysi!

Klemmari